Tolkun kapinallinen

Meitsin eka blogi

Viime syksyllä mulle tarjottiin mahdollisuus julkaista teksti laajalevikkeiseen valtakunnalliseen lehteen. Mä oon aina ollut kirjoittaessani tosi perfektionisti, enkä vähiten sen takia että oon nähnyt minkä verran palautetta ja kritiikkiä internetin ihmeellisessä maailmassa saattaa saada, ja sen takia aina haluun varmistua että se mitä julkisesti sanon on varmasti sellaista minkä takana voin seisoa ja minkä pystyn perustelemaan. Ajatus kolumnista kymmeniä tuhansia lukijoita tavoittavan lehden sivuilla tuntui niin houkuttelevalta, etten voinut jättää mahdollisuutta käyttämättä. Musta silti tuntuu että mulla jäi vielä paljon asioita sanomatta. Siksi mä oon ajatellut jatkaa kirjoittamista. Ja kelatkaapa, vaikka mä olenkin nuori (21), niin jos jotkut Sanna Ukkolat ja Ulla Appelsiinit saa suoltaa valtamedioissa mitä tahansa paskaa ja Pentti Linkolan kaltaiset ekofasismista jorisevat ukkelit on jotain ihme kansallisajattelijoita, niin eiköhän munkin kirjoituksille paikkansa löydy. Vaikken aina oikeassa olisikaan.

Mulla on ajatuksena kirjoittaa tekstejä, jotka katsoisivat asioita melko laajasta näkökulmasta. Ei välttämättä mitään maata mullistavia ideologisia uusia aatteita tai mitään mitä joku ei olisi jo sanonut. Mutta sellaisia mahdollisimman yksinkertaisia tiivistyksiä mun omasta näkökulmastani, että miksi mitäkin asioita kannattaa edistää ja mikä on maailman meno ja että miten erilaiset asiat liittyvät toisiinsa. Mä haluaisin, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota niihin rakenteisiin jotka aiheuttavat ongelmia, syihin miksi me eletään niin paskassa yhteiskunnassa. Ja sitä kautta mä haluan myös esitellä vaihtoehtoja ekologisemman, demokraattisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseksi.

Tehdään tähän alkuun selväksi, että mä olen poliittiselta aatteeltani anarkisti. Anarkistina oleminen tarkoittaa mulle sitä, että vastustan sortoa kaikissa sen muodoissaan ja vastustan yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja taloudellisia hierarkioita. Mun ihanneyhteiskunnassa kaikilla on riittävä toimeentulo, päätökset tehdään yhdessä ilman esivaltaa ja luonto voi hyvin. Kuitenkin haluaisin muistuttaa sanomattakin selvästä asiasta elikkäs siitä, että kun mun tekstejä luetaan, ne tulee nähdä mun omina yksityishenkilön mielipiteinä, eikä ne edusta missään tapauksessa kaikkia anarkisteja.

Sinänsä mulle anarkismi ei ole erityisen radikaali aate muihin aatesuuntiin verrattuna, tasa-arvo ja demokratia ovat edelleen hyvin valtavirtaisia ja kannatettuja arvoja. Mitä tulee vallankumouksellisuuteen, niin ylipäätään tiedemaailman ja jossain määrin politiikankin konsensus on, että ympäristön kantokyky ja ilmastonmuutos pakottavat meidät joka tapauksessa radikaaleihin muutoksiin yhteiskunnassa ja taloudessa. Mielestäni anarkistinen yhteiskuntamalli, jossa resurssit jaetaan tasan kestävästi ja demokraattisesti on parempi kuin mikään malli, missä luonnonvaroista kilpaileminen johtaa globaaleihin ekokatastrofeihin ja sitä kautta humanitäärisiin kriiseihin. Nykyinen kilpailun ja ikuisen talouskasvun malli on joka tapauksessa tullut tiensä päähän ja nyt jos koskaan on aika tähyillä kapitalismin ulkopuolisia ratkaisuja.

Haluan ehdottomasti myös kehoittaa kaikkia muitakin nuoria mahdollisimman paljon avaamaan suutaan, osallistumaan politiikkaan ja ottamaan kantaa, sanoin ja teoin. Me ollaan ne kuuluisat ”tulevat sukupolvet” jotka saa kaikki edellissukupolvien saasteet niskaansa, joten meidän tehtävämme on olla barrikadeilla pistämässä tälle tuhokehitykselle stoppi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat